Kävimme muutama viikko takaperin mutkan Rovaniemellä. Polvi oltiin aikeissa operoida, mutta puolentoista tunnin päästä palasimme lääkäriltä operoimaton, vaikkakin tokkurainen, koira boksissa. Eläinlääkäri katsoi Fasun liikkeet, kokeili molempia polvia kaikissa asennoissa, niin seisaaltaan, kuin makuultaankin. Otettiin vielä röntgenkuvat ja rauhoitettiin koira, jotta voitiin varmistaa polvien kunto. 

Kuvat näyttivät polvien olevan siistit, niverikkoa oli odotettua vähemmän ja polvet olivat muutenkin odotettua siistimmät. Leikkaava ell ei saanut polvea paikoiltaan edes rauhoitettuna, jolloin kuulimme parhaaksi vaihtoehdoksi olla leikkaamatta polvea. Kuulemma se vain lisäisi nivelrikkoa, jota ei edes ole paljoa, ja jota koira itsessään muodostaa hyvin vähän. Lisäksi eläinlääkäri kehotti antamaan Fasun liikkua sydämensä kyllyydestä - hyvä lihaskunto edesauttaa polvien pysymistä paikoillaan. 

Alkuun ajattelin lopettavani agilityn tähän. Helpommin sanottu, kuin tehty. Kaikki se työn määrä, mitä olen koiran kanssa tehnyt, jotta se pysyisi kunnossa ja voisi harrastaa -antaisinko sen kaiken vain olla, vaikka polvi oltiin juuri todettu hyväksi? Tuttujen kannustusten jälkeen ilmoitin Fasun cavaliermestaruuksiin ja nuorten SM-kisoihin. Ehkä tulen katumaan sitä, tai ehkä en. Nykyään kuitenkin osaan tarkkailla koiraa ja huomaan, jos jotain on vialla. 

Toivon polven olevan kunnossa oikeasti, en löydä selitystä niille parille aiemmalle kerralle, jolloin polvi pääsi telauralta, mutta ell uskoi sen johtuvan jostain tietystä asennosta, lähteehän kuulemma ihmisilläkin joskus polvi paikoiltaan. Jalka on kuitenkin pysynyt samanlaisena jo kolme vuotta, olisi hyvin epätodennäköistä, että se alkaa hyppiä telauralta, ainakaan kovin usein.

Toivon tehneeni oikeat ratkaisut ilmoittaessani Fasun kisoihin.