Kun astuin lentokoneesta ulos, T-paita päällä, 30c:sta 3c:seen ajattelin, ettei kesä tule ikinä. Kun tallustelin Fasun kanssa metsässä kumisaappat jalassa, enkö edes löytänyt lunta mistää, tajusin että kesä on ehkä tulossa. Kun kävin rullaluistelemassa aurinkoisessa säässä, tajusin että kesä tulee kyllä.

Mutta asiasta sukkaan ja vakavampaan, viikonlopun kisoihin. Ja koska tulostasossa ei jälleen ole mitään hehkutettavaa, taidan jättää tämän raprotin lyhyeksi. Mutta lyhyestä virsi kaunis, eikös se niin ole juu?

Kolme ensimmäistä rataa hylkääntyivät mikä mihinkin. Osa väärille esteille, osa väärälle puolelle estettä, osa muuten vaan haahuiluun ja mitäs siinä. Kontaktit eivät toimineet alkuunkaan, eikä lähdössä pysyminenkään ollut mikään piece of a cake.

Viimeinen rata kuitenkin oli hieman positiivisempi, koira pysyi melko hyvin lähdössä, seurasi ohjausta paremmin kuin muissa ja teki jopa tuloksen. Vaikkakin tulos oli 15, oli se silti meillä viikonlopun paras. Ensimmäinen virhe oli puomin kontakti... Toiset kaksi virhettä tulivat kepeiltä, koira ei osannut aloittaa niitä hankalasta kulmasta ja meni pari kertaa väärin, korjailin virheet ja sain lopulta Fazun kunnialla keppejen loppuun saakka. Kaasu pohjassa maaliin ja that's it. Ihanneajan alle kuitenkin pääsimme, jos jotain positiivista.

Koska unohdin ilmoittautua koirakerhon kisoihin, ei auta muu kuin treenata ja treenata, vielä vähän treenata ja treenauksen jälkeen treenata.

Ai niin, kisoissa pohtiessani joko korvatulppien ostoa, koiran kouluttamista, tai sitruunapantaa, huomasin, että fasu-faktojen joukossa kohta mikälie, joka kuului: Fasu vinkuu hyvin harvoin, oli täysin valetta. Mitähän olinkaan ajatellut suhertaessani faktoja. Parempi olla lukematta niitä uudestaan, ties mitä virheitä sieltä löytyykään.