Päivittely on jälleen jäänyt vähiin, johtuen ehkä suuresta koiralaumasta, aamupäivät menee koulussa ja loppupäivät koirien kanssa lenkillä ja niiden kanssa muutenkin puuhaillessa.

Viikonloppuna pääsin koirien kanssa myöskin käymään merellä. Ajattelin ihan vain kävellä rannalla, mutta sisarukset olivat erimieltä. Heti rannalle saapuessamme E ja F painelivat parasta mahdollista kyytiä meren sekaan. Hetken kuluttua reissusta palasi kaksi kipaletta märkiä koiria, jotka viipyivät kuivalla vain sen verran, että kirmasivat pari kierrosta tuhatta ja sataa kilpaa ja sitten takaisin uimaan... Kuviakin on, mutta ei tässä koneella.

Samana viikonloppuna yhdellä lenkillä Fasu päätti olla tottelematta käskyjäni. Se jäi kauas taakse vaikka kuinka huusin sitä. Odotin jonkin aikaa ja välillä Fasu vain vilahti jossain kaukana. Kun se viimein tuli perääni, koira oli ihan ruosteen peittämä ja likainen. Karkoitin hurtan laumasta, mutta mitä teki Fasu. Ottikin sen aivan liian vakavasti ja päätti ottaa jalat alleen ja lähteä etsimään uutta laumaa. Ja vielä parempi oli edessä, nimittäin Tessa päätti lähteä Fasun mukaan. Näinkö huono johtaja olen?? Oli se vähän idioottia, omat koirat painelevat teillä tietämättömillä ja lainakoira seuraa kuuliaisesti perässä...

Parin minuutin päästä Tessa riensi takaisin, mutta pääjehua ei ollut missään. Palasin takaisin ja huhuilin Fasua, mutta ei, koiraa ei näy missään. Laajensin hakualuetta ja kävelin eräälle tielle. Yhden talon takana vilahti Fasun näköinen ruostepilkku. Se paljastui Fasuksi pysähtymällä kuin seinään kutsusta. Hetken ajan Fasu epäili, tullakko vai ei. Se hiipi ja hiipi. Pysähtyi ja jatkoi epäilyä. "Uskallanko palata takaisin?" Kutsuin sitä iloisella äänensävyllä ja vihdoin koira juoksi. Ja juoksi muuten melko lujaa. Fasu sai palata kotiin ilman hihnaa, enkä voinut kuin haaveilla, että se olisi aina niin kiltti. Koira tapitti minua koko ajan, eikä viereisessä häkissä räyhäävä koirakaan saanut Fasun keskittymistä katkeamaan.

Eilen kävelin treeneihin ja takaisin. Kuitenkin juuri kun olin päässyt vähän matkan päähän, niin eiköhän ulkona alkanut sataa kaatamalla ja ukkonenkin jyrisi. Isosiskoni huomasi, että minä olen tulossa treeneistä ja ukkonen koko ajan vaan lähempänä. Eiköhän se sitten hurauttanut skootterilla noutamaan minua ja Fasua. Vasta kohdallamme S huomasi tankin olevan lähes tyhjä ja koirankin olleen mukana. Ei siinä sitten muu auttanut kuin napata koira syliin ja ajaa kotiin. Kotipihaan pääsimme ihan juuri ja juuri, skootteri stoppasi pari askelta ennen parkkipaikkaa. Oli se vähän kylmää kyytiä, kun minä ihan likomärkänä olin jo 2 km ehtinyt kävellä ja päällänikin oli vain ohut huppari.

P.S. Eo on välillä vähän hassu. Pari päivää sitten se ei huomannut kun menin suihkuun. Suihkusta tullessani Eo istui huoneeni oven edessä ja tuijotti tiiviisti ovea. Minä odotin jonkin aikaa ja kutsuin Eoa, se vain vilkaisi ja jatkoi oven tuijottamista. Hetken kuluttua sillä sytytti ja se kääntyi katsomaan uudestaan, sitten alkoi häntä heilua ja koira tajusi, etten ollutkaan huoneessa :D

Viikonloppuna on kilpailut koirakerholla. Molemmille valko-ruskeille luvassa on 4 starttia