4.7. perjantaina käännettiin nokka kohti agirotua, joka tällä kertaa oli Tampereella. Kesken matkanteon alkoi satamaan kaatamalla vettä ja hetken päästä myös rakeita. Näkyvyys oli niin huono, että lähes jokainen auto pysähtyi odottamaan sään paranemista - me mukaan lukien. Matka kuitenkin jatkui ja aurinkokin pilkisti pilvien takaa.

 Lauantaina täytyi herätä jo ennen seitsemää, jotta ehti kisapaikalle ajoissa. Olin siis ensimmäisen yön tuttujen luona ja toisen nukuin teltassa. Löysimme helposti Teivon raviradan, jossa äiti sitten kippasi minut ja Eon kyydistä. Ensimmäiseen tutustumiseen oli vielä aikaa, joten katselin muiden ratoja.

 Tutustumisen jälkeen minua ennen oli about 150 koirakkoa, joten aikaa oli ihan kivasti lämmitellä koiraa. Kun viimein vuoromme tuli, niin Eo oli heti alusta lähtien haahuilemassa tuomarin perään ja katseli ihan muualle, kuin minne oli tarkoitus. Suoritimme kuitenkin ensimmäiset 10 estettä ja sitten Eolle riitti ja se näki parhaakseen lähteä etsimään omistajaansa, jonka se löysikin tuolin takaa piilosta. Päätin lopettaa radan siihen ja aloimme hiomaan Sannan kanssa suunnitelmaa seuraavalle radalle. Nämähän olivat vasta ensimmäiset kisat, joissa Eo tiesi Sannankin olevan.

 Toinen rata vaikutti kivalta ja suunnitelmamme oli, että Sanna seurailee meitä ennen starttia ja Eo saa tietää missä Sannan lymyilee startin ajan. Vähän ennen lähtöä meillä oli Eon kanssa ihan hyvä kontakti toisiimme ja lähdimme radalle. Eo varasti lähdön, mutta ehdin kuitenkin joten kuten mukaan ohjaamaan koiraa. Keinun kontaktilla pojan jalka lipesi ja se pyörähti maassa ympäri, mutta matka jatkui tästä huolimatta. Kepit menivät hyvin ja Eo ei haahuillut yhtään. Keinulla Eepa arpoi vähän ja hyppäsi sitten pois, siitä kielto, mutta toisella kerralla Ee meni kuitenkin keinun loppuun asti ja oikein. Tästä radalta tuli siis viitonen ja pari sekuntia yli ihanneajan.

 Yö teltassa sujui hyvin ja myös melko lämpimästi, vaikka en muistanutkaan ottaa alustaa mukaan. Onneksi sain hyviä vinkkejä Ritalta, joka harrastaa partiota. Esimerkiksi piti täyttää pulloihin lämmintä vettä ja laittaa pullot makuupussiin. Aamulla alkoi jo vähän palella, kun pullotkin olivat jo viileitä. Herätys oli kahdeksan maissa, vaikka minulla olisi kyllä vielä ollut "nukkuenergiaa" ;)

 Rotujoukkueen rataantutustuminen alkoi aika pian, olin ehtinyt juuri kömpiä teltasta ulos, laittaa kengät jalkaan ja kävellä radan luokse. Joukkueemme nimi oli Cavalat, johon kuului minä ja Eo, Riitta ja Minni, Esa ja Opri, sekä Sanna ja Neleh. Rata oli aika helppo, jännitin vain, että saanko Eon otettua käteen tarpeeksi hyvin, jotta saan sen oikeaan päähän putkeen. Putkia oli kaksi vierekkäin ja koira piti saada ensimmäisen putken toiseen päähän, eli keskelle. Tässä moni koira ajautui joko ensimmäiseen päähän, tai kolmanteen.

 Vuoromme koitettua minä aloitin Eon kanssa ja poika vähän vilkuili Sannaan päin. Onneksi Eepa kuitenkin lähti mukaani ja meni oikeaan päähän putkeenkin, jes! Ensimmäinen virhe tuli keppien aloituksesta ja toinen puomin kontaktilta.  Jälkeeni starttasi Minni, joka hyppäsi myös puomin kontaktin. Siitä siis viitonen ja seuraavana radalle Opri, joka loikkasi myös puomin kontaktin ja juoksi vielä väärään päähän putkeen. Oprille siis 15 ja Neleh ja Sanna viimeisinä radalle. Neleh loikkasi puomin ja A'an kontaktit, eli 10 virhettä. Yhteensä joukkueemme haali 40 virhettä, joka riitti 8. sijalle, kolmanneksi nopeimmalla yhteisajalla. :)

 Viimeisenä oli vielä minun ja Eon junioreiden avoin SM-kisa. Alku sujui hyvin ja Eo kuunteli loistavasti. Nolla häämötti edessäpäin, kunnes virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, jota kutsutaan usein nimellä Aa. Virhe johtui siitä, kun jäin koirasta jälkeen ja se vilkuili taakseen ja tuli esteestä ohi. No, matka jatkui loppuun asti, eli viitonen tuli. Tämä kuitenkin riitti hopeaan ja kolmatta vuotta peräkkäin olin hopealla junioreiden avoimissa SM-kisoissa, ensin Tessan kanssa (2006), sitten Fasun kanssa (2007) ja nyt vielä Eon kanssa :)

 Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mukava ja ilmakin oli ainakin suurimmaksi osaksi lämmin. Ensi vuonna toivottavasti saan mukaan säihkysäärenkin (eli tutummin pelkkä Fasu vaan :D)