Vaikka tie on ollut pitkä ja kivikkoinen, teimme vihdoinkin Fasun kanssa ensimmäisen nollan kolmosissa!



Koko päivän hoin itselleni, että nyt se tulee pysymään lähdössä, nyt se varmasti pysyy. Kisapaikalle saavuttaessa näin radan seinällä, vaikean näköinen, mutta alku hymyilytti. Juuri sopiva, että voin varmistaa koiran pysymisen paikalla. 

 Ennen starttia alkoi jo jännittää, mutta radalle tultaessa jätin koiran istumaan lähtöön edelleen hokien itselleni, että se pysyy. Ja niinhän se sitten pysyi. Radan loppupuolella alkoi taas jännittää, nolla oli alla ja muutama este jäljellä. Jännityksen huomasi aivan selvästi, ohjasin väärällä kädellä, jolloin koira hyppäsi kauas ja kaarsi aika pitkään. Viimeinen välistävetokin oli aika tökkivä, mutta Fasu antoi sen anteeksi ja kuuliaisesti meni numerojärjestyksessä loputkin esteet.

Niin sitten tuomari sai raapustaa nollan kisakirjaan, sille kaveriksi sijan 1./19 ja H-SERTin kaupan päälle. 

 
  Kisakalenteri kallistuu vielä hyppyratojen puolelle, käyn ainakin ensi kisoissa vielä vain hypärin. Jos Fisu-Fasu sielläkin pysyy lähdössä, alan bongailla agilityliiton kalenterista myöskin agilityratoja. 

Nyt vain peukut pystyyn, että tästä eteenpäin lähtö ja kontaktit alkaisivat toimia!