Kirjoitus on jo pahasti myöhässä, mutta kun, mutta kun....

Joka tapauksessa heti saavuttuani kisapaikalle kauhistelin, kuinka lähellä uimaranta olikaan kisa-aluetta, o-ou. Tuotuani koiran paikalle lähes suunnittelin jo palaavani takaisin Ouluun.

Ei auttanut muu kuin yrittää parhaansa, vaikka hihnan päässä eräs töyhtöhyyppä haaveili vain pääsevänsä pulahtamaan viileään veteen. Ensimmäinen rata oli kauhea. Koira ei keskittynyt yhtään, ei kuunnellut ohjausta, rynnisti mihin sattuu ja minä en jaksanut tsempata yhtään. Hylky tuli jo kolmannella esteellä.

~~

Toinen rata oli kv-rata. Viikonlopun radoissa oli paljon putkiansoja ja niin myös tässä, jälleen Fisu singahti putkeen. Loppurata oli silti ihan hyvä.

Kolmas rata oli hypäri. Alun nähtyäni tuumailin hetken, toisenkin, kolmannenkin ja vielä tutustumisen loputtuakin tuumaili... Meidän vuoron koittaessa olin saanut suunnitelman valmiiksi, mutta mitä tapahtuikaan. Tilallemme kuulutettiin eriä koiraa, olin jo viemässä Fasua pois, kunnes tajusin että kuuluttaja oli sekoillut ja kuuluttanut vahingossa seuraavan koiran. Fasu kävi kierroksilla, enkä saanut sitä pysymään paikalla edes kolmea sekuntia. Näinhän voimme hyvin aloittaa radan, jossa kolmen esteen suoran jälkeen täytyykin kääntyä vasemmalle hypylle, eikä mennäkkään edessä olevaan putkeen. Luultavasti on turha edes kertoa, että mitä tapahtui... Loppu oli kuitenkin oikein hyvä.

Päivä oli kuuma, viilensin koiria kastelluilla pyyhkeillä, se kelpasi Tessalle oikein hyvin.

~~

Sunnuntaihin mennessä en ollut vieläkään luovuttanut, vaikkakin koira halusi vain uimaan ja menikin sinne. Se karkasi harjoitushypyiltä ja hyppäsi suoraan veteen. Se siitä koirien uittokiellosta. Hups... Itse rata päätyi jälleen putkeen. Lähtö ei enää toiminut ollenkaan, eivätkä kontaktitkaan.

Ennen viimeistä rataa etsin paikan, jossa voin uittaa koiraa. Uitin ja uitin ja vielä vähän uitin sitä, Fasu oli onnessaan ja pitkän ajan jälkeen, kun lähdimme vaunulle, se olisi vieläkin vain halunnut jatkaa uintia.

 

Ei muuta kuin töyhtö päähän ja Fasu -"tatuointi" jalkaan.

Viimeinen rata tuntui silloin hyvältä, nyt ei... Nyt tuntuu, että eihän siinä oikeastaan ollut muuta hyvää, kuin että tuli tulos. Todellisuudessa koira ei pysynyt lähdössä,  hyppäsi keinun kontaktin, eikä pysähtynyt puomille. Ilman keinun vitosta koira olisi ajallaan voittanut kirkkaasti F-kisan.

Kuunneltuani isäni selostusta, kuinka minun vain pitää saada Fasulta vauhti pois ja opettaa se odottamaan käskystä, päätin, että ehkä tiedän sittenkin agilitystä jotain. Hyvä puoli näissä kisoissa oli, että ainakaan tästä ei voi lähteä kuin ylöspäin! Opin myös, että Fasua pitää uittaa aina ennen starttia, jos kisapaikan lähettyvillä on vettä. Nyt täytyy jälleen treenata lähtö ja kontaktit kuntoon, no, ehkä me vielä joskus...

Paluumatkalla kävimme mutkan Kannuksessa, edelleenkin osasin suunnistaa siellä ilman mitään karttaa, vaikka tunnetusti olenkin hyvä eksymään. Onneksi Kannus on niin pieni paikka!

Lupaan treenata enemmän, lupaan tehdä Fasusta hyvän koiran ja lupaan tsempata paremmin tulevissa kisoissa.

P.S. Muuttoon ei ole enää kovin kauaa, hui!