Mikä onkaan tämä pieni musta pallero? Ei suinkaan minun pentuni, mutta siskoni ja hänen poikaystävänsä kyllä. Pentu tulee viettämään paljon aikaa myös meidän laumassamme. Minun koirani suhtautuivat tulokkaaseen hieman hämmästellen, Tessa välinpitämättömästi, Fasu ehkä jopa hieman mustasukkaisesti. Eiköhän se tästä vielä.

Kehutaan pentua vielä vähän päälle, se on uskomattoman rohkea, aina tutustumassa kaikkeen uuteen, se myös tykkää purra kaikkea eteen tulevaa ja heiluttaa häntää lujempaa kuin edes Fasu. Ja koska se nimettiin "Nellyksi", enkä henkilökohtaisesti pidä nimestä, taidan keksiä sille aivan oman lempinimen.

Ja sitten kisoihin:

Hailuoto oli totaalisesti täynnä sääskejä ja tyhjä ruokaa. Koluttuamme saaren illalla läpi, todettuamme, ettei missään ole ruokaa, ei auttanut muu kuin kaivaa omat jäljelle jääneet eväät ja syödä ne.

Viikonlopun radat olivat kuitenkin meidän osaltamme hyviä suorituksia. A-radalla teimme hienoa nollaa aina neljänneksi viimeiselle esteelle asti, sitten Fisu päätti loikata puomin kontaktin ja rynnätä väärään päähän putkeen, oi voi. Se siitä sitten...

Toinen rata oli huonompi kuin edellinen, en saanut koiraa kääntymään sarjaesteellä ja se sinkosi ylimääräiseen putkeen, ei  näin. Puomille kuitenkin hurjasti plussaa, se pysähtyi!

Kolmas rata oli hypäri, koira karkasi hieman lähdöstä, kun en ole pitkään aikaan kävellyt kisoissa niin kauas, pari omituista käännöstä, mutta nolla aina viidenneksi viimeiselle esteelle, ja taas rata hajosi käsiin, lähdin vedättämään koiraa hypyltä liikaa ja se tuli putkesta ohi, Vitonen siis ja sillä maaliin.

Viimeinen rata tuntui jotenkin, en tiedä, ehkä huonolta? Eihän siinä toisaalta ollut muuta, kuin keppivirheet ja palautin koiran puomille, kun suoritus ei ollut haluamani. No, ehkä meno oli muuten vain tökkivämpää, kuin edellisissä radoissa.