Me ollaan Fasun kanssa nyt Kannuslaisia!

Muutto tapahtui kylläkin jo pari viikkoa sitten, mutta laiska mikä laiska. On ollut liikaa tekemistä.

Fasu on sopeutunut maaseutuelämään paremmin kuin hyvin, lampaat, lehmät ja hevoset ovat jänniä otuksia. Lampaiden kanssa Fis on ystävystynyt jo niin paljon, että lipaisee niitä usein naamasta.

Koulu on ollut oikein mukavaa, koiran käsittelyä, hoitoa, peruskoulutusta, yms. Kyllä kelpaa! :)

Sitten vähän erilaisiin uutisiin, hyviä nekin sinänsä, ei välttämättä Fasun mielestä juuri nyt.

Eli vein Fasun eilen leikeltäväksi Rovaniemelle Eskelisen Ullalle. Ell oli todella mukava, suosittelen kaikille! Fasun liikkeet katsottiin, polvea tunnusteltiin, otettiin röntgenkuvat ja sen sellaista. Ell kertoi missä asennossa jalka on ja mikä siinä on "väärää". Röntgenissä näkyi, että lonkat olivat suht hyvät, paremmat kuin odotin. Oikea oli hieman vasempaa parempi, mutta kuulemma pienelle koiralle aivan tarpeeksi hyvät. Vasemman jalan kuvasta näkyi myös, että yksi rautalangoista oli katkennut ja mennyt sykkyrälle, se ei kuulemma myöskään haitannut, se oli asiansa aikanaan hoitanut ja enää sillä ei ollut mitään merkitystä.

Katsoin, kun Fasu nukutettiin ja intuboitiin (oli mielenkiintoista!) ja lopuksi me lähdimme syömään ja F meni leikattavaksi.

N. 2 tunnin päästä palasimme vastaanotolle, Fasu oli jo heräilemässä. Ell kertoi, että jalka oli näyttänyt  niin hyvältä, että ei ollut tarvinut kuin syventää lumpion uraa, että se pysyy paremmin urallaan. Oikeastaan ell ihmetteli, miten lumpio edes lähtee niin helposti paikaltaan, kun uran reunat eivät edes olleet kuluneet.

Kuitenkin ell oli hyvin positiivisin mielin toipumisen suhteen, kehui vielä Fasun ulkonäköä, sporttisuutta ja lihaksikkuutta ( ja minä kun luulin että se oli lihasköyhtynyt polvesta aiheutuneen vähäisemmän liikunnan vuoksi) Toipumisen jälkeen Fisu saa toivottavasti jälleen jatkaa metsässä kirmailua sydämensä kyllyydestä :)

Lopuksi ell vielä kertoi lääkkeistä ja sanoi että jos koira alkaa illalla/yöllä uikuttaa monotonisesti, niin se luultavasti rauhoittuu vain jos puhun sille, meillä kuulemma on niin hyvä suhde keskenään :)

Toivottavasti toipuminen menee suunnitelmien mukaan ja enää mitään takapakkia ei tule. Ensimmäinen yö oli surkea, toivon ettei samanlaista koskaan enää tule...