- tessafasu

"Eteenpäin", sanoi mummo lumessa

2011-07-06T16:47:01+03:00

Kävimme muutama viikko takaperin mutkan Rovaniemellä. Polvi oltiin aikeissa operoida, mutta puolentoista tunnin päästä palasimme lääkäriltä operoimaton, vaikkakin tokkurainen, koira boksissa. Eläinlääkäri katsoi Fasun liikkeet, kokeili molempia polvia kaikissa asennoissa, niin seisaaltaan, kuin makuultaankin. Otettiin vielä röntgenkuvat ja rauhoitettiin koira, jotta voitiin varmistaa polvien kunto.

Kuvat näyttivät polvien olevan siistit, niverikkoa oli odotettua vähemmän ja polvet olivat muutenkin odotettua siistimmät. Leikkaava ell ei saanut polvea paikoiltaan edes rauhoitettuna, jolloin kuulimme parhaaksi vaihtoehdoksi olla leikkaamatta polvea. Kuulemma se vain lisäisi nivelrikkoa, jota ei edes ole paljoa, ja jota koira itsessään muodostaa hyvin vähän. Lisäksi eläinlääkäri kehotti antamaan Fasun liikkua sydämensä kyllyydestä - hyvä lihaskunto edesauttaa polvien pysymistä paikoillaan.

Alkuun ajattelin lopettavani agilityn tähän. Helpommin sanottu, kuin tehty. Kaikki se työn määrä, mitä olen koiran kanssa tehnyt, jotta se pysyisi kunnossa ja voisi harrastaa -antaisinko sen kaiken vain olla, vaikka polvi oltiin juuri todettu hyväksi? Tuttujen kannustusten jälkeen ilmoitin Fasun cavaliermestaruuksiin ja nuorten SM-kisoihin. Ehkä tulen katumaan sitä, tai ehkä en. Nykyään kuitenkin osaan tarkkailla koiraa ja huomaan, jos jotain on vialla.

Toivon polven olevan kunnossa oikeasti, en löydä selitystä niille parille aiemmalle kerralle, jolloin polvi pääsi telauralta, mutta ell uskoi sen johtuvan jostain tietystä asennosta, lähteehän kuulemma ihmisilläkin joskus polvi paikoiltaan. Jalka on kuitenkin pysynyt samanlaisena jo kolme vuotta, olisi hyvin epätodennäköistä, että se alkaa hyppiä telauralta, ainakaan kovin usein.

Toivon tehneeni oikeat ratkaisut ilmoittaessani Fasun kisoihin.

Uusi leikkaus edessä

2011-06-02T13:23:01+03:00

Vaikka minä viimeksi lupasin Fasulle tämän olleen viimeinen leikkaus, niin uusi leikkausaika on jälleen kerran varattu ja peukut ovat pystyssä sen onnistumisen suhteen. Aika on tosin vasta 22.6., kun ei yhtään aikaisemmaksi saanut leikkausaikaa.

Joka tapauksessa tein jälleen yhden virheen lisää viedessäni Fasun luonnetestiin toukokuun 25. päivä. Oletin, ettei siellä mitään voisi sattua, mutta ei olisi saanut olettaa. Sillä niinhän siinä sitten kävi, että polvi lähti paikoiltaan koiran säikähtäessä tynnyriä. Testi keskeytettiin, enkä saanut edes minkäänlaista arvostelua, vaikka testi oli jo lähes kokonaan käyty ja maksukin tietysti maksettu. Oma vikanihan se oli, kun tiesin polven voivan lähteä paikoiltaan, mutta aina ei voi kaikkea ennustaa. Onneksi polvi ei lähtenyt kovin pahasti, ainakaan koira ei näyttänyt kipua.

Kesä siis kuluu lähinnä Fasua kuntouttaessa, Tessaa laihduttaessa ja TOPpia suorittaessa. Toivoin jo hetken saavani piristystä kesään pienestä bordercollie projektipennusta, jollaisen olisi koululta ollut mahdollista saada. Mutta kun asiat eivät aina mene, kuin niiden haluaisi menevän... Pentu jäi siis tulematta.

P.S. Tökkivän tekstin on tuottanut ennen kello kuutta herännyt kennelvuorolainen, jolla ei tekstintuotto nyt oikein pelaa.

Kolmas kerta toden sanoo

2011-05-23T19:35:01+03:00

Edes vuotta en ehtinyt elää siinä uskossa, että kaksi leikkausta korjaisi kaksi polvea. Agility tuntui hyvältä ja viikonlopun kisoissa teimme niin onnistuneita lähtöjä - kuin onnistuneita kontaktejakin. Alkuun ajattelin olevan kovin epäreilua, että ehdimme kisata vain kuusi starttia loman jälkeen, mutta sitten ymmärsin saaneeni aikaisemmin jo monta uutta mahdollisuutta. Ensimmäinen polvi leikattiin vuonna 2008 ja vieläkin sain iloita Fasun kanssa agilitaamisesta. Moni muu sairaus on tullessaan tien pää, ei niissä enää uusia mahdollisuuksia jaeta.

Huomenna menemme eläinlääkäriin kuulemaan tuomion. Jos agility päättyy tähän, tulen hyväksymään sen. Tiedän, että meistä vain toinen osaa kaivata agilityä -ja se olen minä. Ei Fasu pohdiskele, että miksei olla käyty pitkään aikaan treenaamassa, eikä Fasu osaa odottaa treenejä, ainakaan ellen anna siihen aihetta. Lisäksi en halua kummankaan polven lähtevän sijoiltaan enää ikinä...

Yöllä mietin, olisiko meidän pitänyt lopettaa jo aikaisemmin. Olinko minä jatkanut tätä liian pitkään ottamalla vastaan jokaisen uuden mahdollisuuden? Mutta eläinlääkärit ja hierojat olivat kaikki kannustaneet minua jatkamaan. Heidän mielestään kaikki vaikuttivat hyvältä, lihakset olivat symmetriset ja polvet vaikuttivat olosuhteisiin nähden kummallisen siisteiltä. Lisäksi katsoessani kuvia ja videoita Fasusta agilitaamassa, luulen tehneeni oikean päätöksen jatkaessani. Olen voinut tarjota Fasulle sitä, mistä se kaikista eniten pitää.

Loppuun vielä kaksi asiaa, joista ensimmäisenä kerrottakoon, että kisoissa kuuntelin joidenkin kisaajien pohdintaa, kuinka agilityssä täytyy ottaa kisakoiraksi paimenkoira, jos haluaa pärjätä, sillä esimerkiksi spanielit eivät ota agilityä tosissaan. Nii-in, olen melkein samaa mieltä:

Ja toisena vielä Sannalle Fasu & skeittilauta
(Ostin Fasu-kokoa olevan minilaudan, jolle ei mahtunutkaan kuin vain etutassut... Ja avustusta tarjoan vielä vähän, koska Fisu on skeittaillut vasta pari kertaa)

Vihdoinkin!

2011-04-13T17:07:01+03:00

Vaikka tie on ollut pitkä ja kivikkoinen, teimme vihdoinkin Fasun kanssa ensimmäisen nollan kolmosissa!

Koko päivän hoin itselleni, että nyt se tulee pysymään lähdössä, nyt se varmasti pysyy. Kisapaikalle saavuttaessa näin radan seinällä, vaikean näköinen, mutta alku hymyilytti. Juuri sopiva, että voin varmistaa koiran pysymisen paikalla.

Ennen starttia alkoi jo jännittää, mutta radalle tultaessa jätin koiran istumaan lähtöön edelleen hokien itselleni, että se pysyy. Ja niinhän se sitten pysyi. Radan loppupuolella alkoi taas jännittää, nolla oli alla ja muutama este jäljellä. Jännityksen huomasi aivan selvästi, ohjasin väärällä kädellä, jolloin koira hyppäsi kauas ja kaarsi aika pitkään. Viimeinen välistävetokin oli aika tökkivä, mutta Fasu antoi sen anteeksi ja kuuliaisesti meni numerojärjestyksessä loputkin esteet.

Niin sitten tuomari sai raapustaa nollan kisakirjaan, sille kaveriksi sijan 1./19 ja H-SERTin kaupan päälle.

Kisakalenteri kallistuu vielä hyppyratojen puolelle, käyn ainakin ensi kisoissa vielä vain hypärin. Jos Fisu-Fasu sielläkin pysyy lähdössä, alan bongailla agilityliiton kalenterista myöskin agilityratoja.

Nyt vain peukut pystyyn, että tästä eteenpäin lähtö ja kontaktit alkaisivat toimia!

Kyllä se osaa

2011-03-10T20:07:01+02:00

Jotain tärkeää se on oppinut, se on nimittäin oppinut kulkemaan hihnassa. Tuumasipa eräs mummu jopa, että kylläpä siinä kulkee hihnassa nätisti koira. Hymyilytti paljon.

Mutta jotain se ei ole oppinut, tai siis on, mutta minä en. Kävimme kisaamassa yhden hypärin verran. Sairasloman aikana se ei ainakaan ollut menettänyt mielenkiintoaan agilityä kohtaan, vaan edelleen se paineli tuhatta ja sataa. Tosin rata oli aivan järkyttävä, eihän koira pysynyt edes muutamaa sekuntia lähdössä. Koko rata oli siis säntäilyä paikasta A paikkaan B.

Luovuttaa ei saa, ensi kisoissa on pakko uskoa koiraan ja itseeni. Fasu on hieno koira, mutta minä en ole osannut uskoa siihen, että se toimii myös kisoissa. Lupaan muuttaa asenteeni!

Se on mahtava, sen kanssa on ilo treenata, sitä voi pitää irti hallissa, vaikka siellä olisi monia muita treenaamassa ja se tulee luokseni heti pienen vinkkauksen kuultuaan. Se tekee mitä pyydän ja enemmän. Se oppi heti vadin kiertämisen etujalat vadilla, se oppi heti skeittaamisen, se oppii kaiken niin nopeasti.

Se on niin hieno, joten miksi minä en uskoisi siihen myös kisoissa?

Millainen on ehta cavalier?

2010-12-05T14:05:01+02:00

Rotujen kirjo on omituinen, mutta entä sitten itse rodun sisäiset erot?

Sanotaan, että näyttelyissä menestyvät ovat ihanteellisia rotunsa edustajia, mutta millainen sitten onkaan näyttelyissä menestyvä koira? Useimmiten rodun ääripää. Mitä lyhyempi kuono, sen hauskempi koira, sitä parempi sijoitus. Ääripää hallitsee, ihmiset haluavat pärjätä ja hankkivat yhä kauempaa ääripäistä itsellensä koiria. Voinko siis sanoa, että oma koirani ei ole lainkaan rotumääritelmän mukainen, jos se ei pärjännyt näyttelyissä?

Verrataanpa siis cavalierin rotumääritelmää omaan koiraani;

Yleisvaikutelma: Toimelias, viehkeä ja tasapainoinen. Ilme lempeä.

-Toimelias kyllä, kuin myös viehkeä. Tasapainoisuutta en ymmärrä, onko se ulkonäöllisesti vai luonteeltaan, jälkimmäisen kannalta lenkeillä muiden kanssa se ei ole tasapainoinen, vain yksin minun kanssani. Tasapainoinen ulkonäöllisesti se luultavasti on. Lempeä se silti on.

Ominaispiirteet: Reipas, lempeä ja ehdottoman peloton.

-Reipas ja lempeä kyllä, mutta isoja koiria se pelkää, etenkin samanlaisia belggareita, kuin mikä sen päälle lenkillä kerran kävi.

Luonne: Iloinen, ystävällinen, ei aggressiivinen eikä hermostunut.

-Ensimmäiset kolme täsmäävät, mutta hermostunut koirani joskus on, joka on kylläkin täysin oma vikani.

Pää: Kallo lähes tasainen korvien välistä. Otsapenger loiva. Kuonon pituus otsepenkereestä kirsuun n. 3.75 cm. Sieraimet mustat ja hyvin kehittyneet ilman lihanvärisiä merkkejä. Kuono kauniisti kapeneva. Huulet hyvin kehittyneet, muttei riippuvat. Kuono-osa täyteläinen silmien alapuolelta. Suippokuonoisuus ei ole toivottu.

-Tasaisuudesta en ole niin varma, otsapenger melko loiva, kuonon pituutta en ole mitannut, aika pitkä kuono sillä kyllä on, luultavasti lähemmäs 5-6cm. Sieraimet, kuten rotumääritelmässä ja kuono kokonaan kapea. Näyttelyarvostelun mukaan kuono saisi olla täyteläisempi, mutta itse tykkään enemmän kiinteämmästä kuonosta, kuin sellaisesta, kuten näyttelyissä näkee.

Silmät: Suuret, tummat, pyöreät, kaukana toisistaan. Ei ulkonevat.

-Jaa-a, en osaa määritellä silmiä, suuret ne ovat juu, pyöreätkin ja aika kaukana ovat. Eivät ulkonevat.

Korvat: Pitkät, korkealle kiinnittyneet ja runsashapsuiset.

-Pitkät ne ainakin ovat, korkealle kiinnittyneet ja hapsujakin riittää.

Purenta: Vahvat leuat. Säännöllinen, täydellinen leikkaava purenta.

-Hyvä purenta on, ei moittimista.

Kaula: Keskipitkä, niska hieman kaartuva.

-Mitta on luultavasti oikea, mutta kaartumisesta en osaa sanoa.

Eturaajat: Eturinta kohtalainen, lavat viistot. Suorat, keskivahvat eturaajat.

-Kyllä, uskoisin määritelmän mätsäävän omaani.

Runko: Lyhyt, kylkiluut hyvin kaareutuvat. Suora selkä.

-Suora selkä on seistessä, mutta liikkeessä kaartui ainakin aikaisemmin.

Takaraajat: Keskivahva luusto, hyvät polvikulmaukset. Ei pihtikinttuinen, eikä länkisäärinen.

-O-ou, pihtikinttuisuutta löytyy...

Käpälät: Tiiviit, paksut päkiät ja runsashapsuiset.

-Kyllä, ovathan ne tiiviit ja paksut päkijät ja runsashapsuisetkin, ainakin silloin, kun en ole koiraa ajellut.

Häntä: Hännän pituus suhteessa runkoon, hyvin kiinnittynyt, iloisesti kannettu, ei kuitenkaan paljon selkälinjan yläpuolella.

-Kyllä, samalainen on.

Liikkeet: Vapaat, tyylikkäät voimakkailla takaliikkeillä. Etu- ja takaraajojen liikkeet yhdensuuntaiset niin edestä kuin takaa.

-Kuittaan tämänkin, ainoa vika on pihtikinttuisuus.

Karvapeite: Pitkä, silkkinen, ei kihara. Hieman laineita sallitaan. Runsaasti hapsuja.

-Steriloinnin jälkeen kaikkea muuta, mutta aiemmin oli silkkinen ja hapsuinen.

Väri: Black and tan: korpin musta punaruskeilla merkeillä silmien yläpuolella, poskissa, korvalehden sisäpuolella, eturinnassa, raajoissa ja hännän alapuolella. Punaruskean värin tulisi olla kirkas, valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
Ruby: Yksivärinen, syvän punainen. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
Blenheim: Selvästi rikkonaiset syvän kastanjanruskeat merkit helmenvalkealla pohjalla. Pään merkit tulisi olla symmetriset jättäen korvien väliin tilaa toivotulle vinoneliölle tai täplälle (rodun erityispiirre).
Tricolour: Musta-valkoinen, selvästi rikkonainen. Punaruskeat merkit silmien yläpuolella, poskissa, korvalehtien sisäpuolella, raajojen sisäpuolella ja hännän alapuolella.

-Blenheim, ohut vinoneliö päässä ja väri oli kastanjanruskea helmenvalkealla pohjalla.

Koko: paino 5,4 – 8,2 kg. Pieni sopusuhtainen koira näiden painorajojen sisäpuolella toivottava. (http://www.cavalieryhdistys.com)

-Painoa on 7,5kg, sopusuhtainen.

Mikä siis mättää? Miksi koirani ei soluttautunut muiden cavalierejen joukkoon näyttelykehässä, vaikka turkkikin oli silloin hyvä?

Luulisin totuuden olevan vain ja ainoastaan se, ettei koirani ole lähellekkään ääripää, tai sitten juuri se ääripää. Kun ääripäistä muodostui rodun ulkomuoto, niin aiemmin tavalliset yksilöt ovat nykyään ääripäitä negatiivisessa mielessä. Jos koirani olisi elänyt monta sataa vuotta aiemmin, se olisi ollut aivan tavallinen rotunsa edustaja, mutta nykyään se ei ole mitään muuta kuin ruma ankanpoikanen joutsenten joukossa. Harmi vain, että itse pidän enemmän rumasta ankanpoikasesta.

Tosiasia on, että yhä useammat ei-cavalierihmiset kehuvat koirani ulkomuotoa, ja sanovat haluavansa itse moisen.

Toinen tosiasia on, että tehtyäni työn rodun historiasta, toivoin kokoajan, että näyttelyitä ei olisi ikinä järjestettykkään. Pidin niin kovasti ensimmäisistä cavaliereista.

Verrataan siis loppuun vielä ensimmäistä rekisteröityä cavalieria;

Tähän viereen kuvitelkaa näyttelyissä menestynyt cavalier.

Mielestäni Ann's Son ja nykyajan cavalierit ovat vähän kuin eri rotua, harmi.

Cavalierin historia -työssäni esitin myös seuraavan maalauksen;

(Maalaus maalattiin, ennen kuin cavalier oli katoamassa. Tietämättömille kerrottakoon, että cavalierin kuonoa ei ole tarkoitettu lyhyeksi, niin vain kävi, kun kingcharlesinspanieli muuttui hyvin suosituksi ja pidempi kuonoinen cavalier lähes hävisi.)

Korjatkaa, jos olen mielestänne näyttelykoirista täysin väärässä. Nämä ovat tällä hetkellä mielipiteeni ja jos ne osoittautuvat aivan vääriksi, haluan tietää missä risteyksessä valitsin väärän polun...

Kuvat;
http://www.cavaliersa.com/annsson.jpg
http://mynameisroxie.files.wordpress.com/2009/10/a-young-charles-the-2nd-with-his-cavalier-king-charles-spaniels.jpg

Viisi vuotta taaksepäin

2010-11-17T15:51:01+02:00

Viisi vuotta sitten kuulin Nelehin syntynnyttäneen minulle ihan ikioman pennun. Pennun, josta kasvoi täysin urheiluhullu töyhtöhyyppä. Pennun, joka oli kaikkea muuta, kuin mihin olin tottunut. Pennun, joka on opettanut minulle enemmän, kuin kukaan muu koskaan.

Pentu sai viralliseksi nimekseen Sumun, olisin halunnut kutsua sitä myöskin sillä nimellä, mutta koska veljeni on nimeltään Samu, en saanut nimetä omaa koiraani Sumuksi. Hetken aikaa mietittyäni nimesin sen Fasuksi, jälkeenpäin ajateltuna nimi ei sovi koiralle yhtään ja toivon, että olisin ollut aikoinaan järkevämpi nimetessäni pentua.

Nimi ei ollut ainoa virhe mitä tein koiran kanssa. Matkallamme olen oikein ylikäyttänyt virheitä, mutta vieläkään ei koira ole luovuttanut suhteeni. Yhä se jaksaa opettaa minua kaikissa mahdollisissa asioissa. Fasu opettaa minulle mitä on reiluus, yhteistyö, ymmärrys, ystävyys ja kärsivällisyys, sekä lukuisia muita asioita, joihin en aina edes osaa kiinnittää huomiota.

Kaikessa persoonallisuudessaan Fasu on hieno koira, täynnä energiaa ja elämäniloa. Todistin sen tänään jälleen, kun olin alkamassa leikkaamaan koiran kynsiä, laskin sakset ja istuin lattialle. Koira vain iloisesti hääräili narupallon kanssa, häntä vimmasti heiluen. Sitten se nosti sakset lattialta ja tarjosi niitä minulle häntää heiluttaen, kunnes kantoi ne matolle ja hämmästeli kun mitään mielenkiintoista ei tapahtunutkaan. Ja minä en voinut kuin nauraa koiran kysyvälle ilmeelle.

Pienin askelin eteenpäin

2010-10-31T11:30:01+02:00

Fasu on käytännössä kokonaan parantunut.

Polveenhan tehtiin helppo operaatio, vain lumpion uraa syvennettiin, joten jo kuuden viikon päästä leikkauksesta sai alkaa pikkuhiljaa treenaamaan.

Töyhtöpää jaksaa jo käydä pitkiäkin lenkkejä, eikä mitään oireita ole ilmaantunut. Pikkuhiljaa lenkkejä ollaan pidennetty ja tällä hetkellä käydään päivittäin n. puolitoista tuntia metsässä irti.

Myös agilityä olemme alkaneet ottaa, tietenkin rimat maassa ja käännöksiä vältellen, eli lähinnä hyppy-putki-mixejä. Saapa nähdä miten agility alkaa sujua tästä lähtien, kun on niin hyvät treenimahdollisuudet.

Jälki on jäänyt nyt vähemmälle, mutta hakua ollaan jonkin verran otettu. Yllättävän hyvin koira on homman tajunnut, heti ensimmäisellä kerralla otettiin metsässä vieraalla maalimiehellä ja niin se vain lähti etsimään ja löysi nopeasti.

Haukkuminen on myös alkanut luonnistumaan, mutta en ole vielä liittänyt sitä haun yhteyteen. Vielä täytyy vahvistaa käskystä haukkua.

Näistä on hyvä jatkaa.

Teppis ja Fisu

Back to business

2010-10-04T14:16:01+03:00

Joku on palannut blogin äärelle, joku joka on ollut laiska liian kauan, joku joka jälleen ohjaa teidät sinne reippaamman blogiin lukemaan nuorten sm-raportteja.

Koska Fasun kuulumisista ei ole valmiiksi kirjoitettua pohjaa, täytynee raapustaa itse.

Koira on parantunut todella hyvin, askellus on tasaista ja Fas istuu ja seisoo suorassa. Leikkauksestahan on nyt 5 viikkoa, eli viikon päästä saataisiin aloittaa pikkuhiljaa agility.

Vaikka koira itse ei osaa ollenkaan ottaa iisimmin, ei se näytä jalkaa haittaavan. Fasu leikkii kämppis-corgi-Hillan kanssa aina, kun silmä välttää ja loikkii sohville, kun siltä tuntuu.

Järkevän näköinen piski

Tessasta sen verran, että T kävi eläinlääkärillä hampaiden puhdistuksessa ja poistossa. Hammaskalusto oli päässyt pahaan kuntoon, eihän koira ikinä mitään pure, kokonaisena vain nielee. Lopulta otettiin vielä maksa- ja munuaisarvot sairauksien varalta, mutta terve oli koko koira kaikinpuolin =) Kuulemma tosi hyväkuntoinen 8-vuotiaaksi cavalieriksi...

Tässä vaiheessa pääni lyö tyhjää x100, johtunee varmaankin siitä, että mietin pääni puhki aamuisissa pitkän matematiikan kokeissa. Koska älykkyysosamääräni ei ole erityisen huima, sain ehkä pari kohtaa oikein kuudesta tehtävästä, se on aika vähän se...

Eipäs tässä muuta, palailen jälleen blogin ääreen, kun keksin jotain kirjoitettavaa~

Tessa sata lasissa(ko?)

2010-08-28T20:33:01+03:00

Koska jouduin jättämään Teeven kotiin muuttoni takia, kirjoitan myöskin Tessa-faktat. Toki Teppiskalle on parempi siellä, eihän se olisi sopeutunut tällaiseen elämään. Viihtyykin paremmin iskän kanssa...

Tästä se lähtee:

1. Tessa tuli meille ystävänpäivänä 2003
2. Se oli tullessaan hyvin arka.
3. Teppis pelkäsi nahkatakkeja ja miehiä.
4. Tessa on ollut nirso :O
5. T on painanut yli 9 kiloa...
6. ...kunnes kuulin, että se on lihava ja laihdutin sen.
7. Nykyään Teppis painaa n. 7-8 kg
8. Tessalla on ollut melko menestyksekäs agilityura noinkin hitaaksi koiraksi.
9. T on ollut Jun SM2 -06, jun avo SM2 -06 ja jun avo SM3 -07
10. Tessalla on miljoona lempinimeä, joita käytetään enemmän kuin itse Tessaa.
11. Nimiä ovat mm. Teppo, Teppo-Töppönen, Teppis, Töppöiksi, Teeve, Tepsikas, Tessa-Possu, Possu-Possunen, Töppö.
12. Teppo on steriloitu.
13. Teeve nukkuu peiton alla.
14. Tessa on helppo, mutta kuitenkin vaativa...
15. ...koska olen opettanut sen pyytämään käskystä ja se oppi soveltamaan sitä.
16. Parhaimmillaan joudun neljältä aamuyöllä aukaisemaan sille oven.
17. Ulinaa on raivostuttava kuunnella.
18. Kaikki antavat Teppolle periksi, joten se ei luovuta helpolla.
19. Kun kuulin Tessasta , sanoin että "ne meni kattomaan semmosta punarautiasta koiraa"
20. Olisin halunnut mennä myös katsomaan Teppeä sen edelliseen kotiin.
21. Tee aloitti agilityn vuonna 2005.
22. Parhaimmillaan Tes ravasi lähes koko radan, en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Taisin kuitenkin nauraa.
23. Teppis ei leiki usein, vain pupulelulla.
24. T voi jopa nukkua pupulelu suussaan.
25. Tessalla on kummitäti.
26. Tessa on naimisissa Ronin kanssa (on ollut jo 4 vuotta, hehheh)
27. Teppo on kelpo kotikoira.
28. Sukulaiseni pitävät paljon enemmän Tessasta, kuin Fasusta.
29. Tessa on oikeasti aika raukka.
30. Pennut voivat roikkua Tn korvissa vaikka neljä tuntia ja Tessa vain toivoo, että joku pelastaisi sen.
21. Tessalla on pitkät korvat.

22. Teppon huuli jää usein vinoon.
23. Teppiskalla on nahkaa vaikka tansandogeille jakaa.
24. T silti tykkää Fasusta, vaikka F onkin joskus rasittava.
25. Tessalla ei ole pentuja.
26. Tepponen on rahtikoira ja maskotti.
27. Iskä antoi ne nimet, kun kertoi ottavansa Teppon töihin mukaan.
28. Tessalla oli joskus kunnon töyhtö, iso ja hieno!
29. Tessa vaikuttaa joskus etäiseltä ja se häiritsee minua.
30. T on enemmän oman tiensä kulkija.
31. Se saattaa kääntyä lenkillä takaisin huomaamattani ja odottaa kiltisti ovella.
32. Teppo on joskus kummallinen.
33. Tessa kuolaa joskus, kun on stressaantunut.
34. Tessaa sanottiin edellisessä kodissa Teppanaksi.
35. Töppö maksoi vain 250€
36. Tepponen ei tykkää kissoista.
37. Se tykkää vain jahdata niitä..
38. Teppis ei kuitenkaan välitä marsuista tai hamstereista.
39. Uskalsimme jopa kauan aikaa sitten pitää marsua irti lattialla Tessankin ollessa samassa huoneessa.
40. Se ajatus ei ehkä kävisi enää mielessänikään.
41. Tessa pelkää raketteja _paljon_.
42. Joskus yritin totuttaa sitä, mutta luovutin...
43. Raketin äänen kuullessaan se havahtuu salamannopeasti ja alkaa läähättää.
44. Usein se myös seuraa esim. vessaan, tai menee kaappiin tai pesukoneeseen.
45. Tessaa on vaikea kuvata...
46. ..koska se aina vain syö tai nukkuu.
47. Tepolla on käytetty kissan pantaa ja valjaita.
48. T ei ole koskaan käynyt näyttelyissä.
49. Teppis omistaa liian lyhyen kuonon, joten se röhkii usein.
50. Siksi sitä sanotaankin Tessa-Possuksi.
51. T tulee hyvin toimeen erilaisten koirien kanssa.
52. Vaikkakin liian suuressa laumassa se stressaa.
53. Tessa osaa löntystellä (huom! ei kävellä)
54. Teppo juoksee joskus lujaa.
54. Mutta jos katsot tarkkaan, se ajattaa silloin kissaa...
55. Teppo tykkää ottaa aurinkoa.
56. Tessa ei tykkää uida yhtään.

57. Tep on ensimmäinen koirani.
58. Tessalla on monia erilaisia ääniä.
59. Monesti kummastelen, että miten se osaa tehdä niin monia ääniä.
60. Joskus tykkään käydä Teppon kanssa kahdestaan samoilemassa metsässä.
61. Fasu ei niinkään tykkää siitä, mutta sekin kyllä pääsee kanssani kahdestaan lenkille.
62. Tepsikas on oikeastaan aika mielenkiintoinen koira...
63. Koiria pelkäävät tuttuni ovat uskaltautuneet rapsuttaa Tessaa ja jopa ottaa sen syliin.
64. Tessa onkin kelpo opetuskoira siihen homman, kun se on niin rauhallinen.
65. Kannuksessa ollessani mietin monesti, että mitä Teppolle kuuluu.
66. Tessa tykkää nukkua säkkituolilla.
67. Olen epäonnistunut T:n koulutuksessa pahasti.
68. Kuulemma jonkin laulun sanat kuuluvat: Töppö saari, saari on lelujen töppöjen, töppö saari tää on.
69. En tykkää kovin paljoa Tepon rakenteesta, se on liian tynnyrimäinen...
70. Tessa ilahtuu aina, kun näkee Eon.
71. Eo ja Tessa myös leikkivät usein...
72. ...mikä on hyvin omituista, koska en ole monesti nähnyt Tessaa leikkimässä koiran kanssa.
73. Tepolla on hienot, tuuheat rintakarvat...
74. ..paitsi silloin, kun ajelen turkin lyhyeksi.
75. Teppis tykkää istua sohvan selkänojalla ja katsella ulos.

76. Vanhan sohvamme selkänoja on vähän painunut kasaan, kun 9-kiloinen T vietti siinä niin paljon aikaa.
77. Tessa on hyvä karavaanari-koira.
78. Pentuna T ei tuhonnut paljoa.
79. Tessa on tosikko.
80. Usein kuvissa Tessan ilme on aina sama, Fasulla sen sijaan on useita eri ilmeitä.
81. Teppiskan kunnon huonotessa/iän karttuessa, sen ryhti on alkanut painua hieman kasaan.
82. Tee on takaa kapea ja edestä turhan löysä.
83. Jos haluaa rauhallisen koiran, Tessan kaltainen koira on nappivalinta.
84. Tessalla on suuret anovat silmät...
85. ...mikä tekee siitä erinomaistakin paremman kerjääjän.
86. Tee todellakin hallitsee kerjäyksen taidon..
87. Kerjätessä sen ryhti paranee, ilme on anova, silmät ovat kuin saapasjalkakissalla konsanaan.
88. Tessa lopettaa kerjäyksen, jos sitä katsoo tuimasti.
89. Teppis on Fasun täydellinen vastakohta.

90. Teppo rakastaa kun sen hännänjuurta rapsuttaa.
91. T joskus vie minua 100-0...
92. ...niin hassulta kuin se kuulostaakin.
93. En osaa ajatella elämää ilman Tessaa.
94. T monesti rauhoittaa myös Fisu-fasua.
95. Tessalla on kerran ollut hiivaa korvissa.
96. Ja sillä on huonot hampaat.
97. Teeveä ärsyttää suunnattomasti jos sille nauraa.
98. Teppo tuhahtelee usein.
99. Tee heiluttaa häntäänsä tosi lujaa.
100. Olen oppinut Tessalta kovin paljon.

Loppuun vielä Fasuun liittyvä löytö:

Aivan ihana kuva mielestäni, Fasu & pikku-Jente :3